Toimistossamme on töissä pelkkiä naisia. Työpaikkana tämä on tavanomaisen toimistomainen, paitsi jos jollakulla tai kaikilla on paha päivä, PMS, huonosti nukuttu yö takana, parisuhdehuolia, työkiireitä, paineita tulevasta lomasta/viikonlopusta/palaverista/raportin kirjoittamisesta. Tarkemmin sanottuna aika usein täällä ollaan akkamaisen monimutkaisia ja palavereissa voi mennä kolme tuntia ilman yhtä ainoaa päätöstä. Tänä kesänä kaikki on toisin.

Ikkuna miehiseen työtoveruuteen on tässä silmieni edessä. Esimieheni palkkasi minulle nörtin kesäksi. Olen sähköisessä työyhteydessä häneen, sillä rakennamme tämän kesän yhdessä verkkosivustoa (sallinette nörtti-nimikkeen käytön, sillä se on tässä tapauksessa enemmän ammattinimike kuin haukkumasana). Kaikki toimistotädit ovat kesälaitumilla, joten olemme kahdestaan. Tästä asetelmasta saisi hyvän Regina-kesänovellin - idean saa vapaasti pölliä - mutta pitäydyn nyt tapahtuneissa faktoissa.

Kommunikointi nörttini kanssa ei ole aina hirveän helppoa: "pitäisi tehdä näkymä tuohon solmuun, lohkoihin pitäisi saada sisällönhallintavalikko, voisitko päivittää luokkien termilistat"-tyyppistä jorinaa on välillä hankala suomentaa. Nörttini on kuitenkin hyvin pitkämielinen ja jaksaa selittää samat asiat moneen kertaan, mikä helpottaa nörttihommien syy-seuraussuhteiden seuraamista. Konkreettisen nörttihomman lisäksi olen oppinut temppuja, joilla nörtteily sujuu paremmin: laatunörtti pitää paljon venyttelytaukoja (luonnollisesti sähköisen apurin, Workraven tahdissa), juo riittävästi kahvia (koneen ääressä, ei kahvihuoneessa) ja nauraa julkaisualustan bugeille (voi *lol*).

Mitä tästä opimme? Tuskin mitään kovin ihmeellistä, mutta itselleni kokemus on ainutkertainen. Sähköinen työtoveruus on minulle uusi juttu. Kommunikaatio nörtin kanssa on ollut suoraviivaista, selkeää, yksinkertaista ja riittävää, eikä meidän ole tarvinnut pohtia asioita toisaalta-toisaalta-toisaalta. Päätöksiä tehdään parin kysymyksen pohjalta tyyliin "No, tehdään näin". Miehekästä!