Kaikki tietää sen pelin, jossa istutaan isoon rinkiin ja joku kuiskaa toisen korvaan jonkun lauseen, lause kiertää supattamalla korvasta korvaan ja kun se päätyy alkuperäisen lauseen kuiskaajan korvaan, lauseparka on muuttunut kovasti alkuperäisestä. "Minulla on uusi hieno polkupyörä" muuttuu hilpeästi "Pimu laosin eno olkukyrä"ksi.  Peli on nimeltään Rikkinäinen puhelin. Yhtymäkohtia oikeaan elämään on helppo löytää: "Sit ku Sari sano, että Mari oli kertonu, et Mira oli puhunu siitä Siralle ja Sira oli sit kertonu Sarille et Mari oli kertonu" - tätä naisellista jankkausta siitä, kuka on mitäkin milloinkin puhunut ja (kuinka liioitellen) olen kyllä harrastanut itsekin. Lopuksi on aina vaikea sanoa, kuka oli aloittanut kaiken ja mihin tapahtumaketju päättyi.

Olen huomannut, että elämme tällaisessa rikkinäisen puhelimen yhteiskunnassa siitäkin huolimatta, että Nokia on maamme lippulaiva ja jokaisella tuntuu olevan taskussa uutuuttaan hohtava uusi simpukkamalli. Tieto ei nimittäin kulje. Ja jos kulkee niin se kulkee päättömästi minne sattuu, joutuu vääriin käsiin, tietoa vääristellään ja muunnellaan. Lisäksi tässä maailmassa luvataan tiedottaa ja sitten vahingossa unohdetaan tiedottaa tai jos tiedotetaan, niin sitten tiedotetaan väärin.

Tiedotus on kyllä vaikea asia. Minulle on luvattu tiedottaa useampi viikko sitten tekstiviestillä pankista, että Visa-korttini on saapunut ja sen voi sieltä hakea. Koska uskon vielä ainakin kotimaisten yritysten ja erityisesti pankkien tiedotushaluun ja lupauksien pitoon, olen odotellut viestiä. Tänään en sitten jaksanut enää odottaa vaan soitin asiakaspalveluun.
- "Oivoi, ei täällä mitään korttia ole. Kyllä se on lähetetty matkaan jo heinäkuussa. Jaaha, on se kortti, mutta kukaan ei ole kyllä ilmoittanut, että siitä pitäisi ilmoittaa sinulle" 
- No minulle kyllä luvattiin ilmoittaa, koska...
- Niin no, mutta täällä ei ole sellaista merkintää meidän koneella, mutta että kortti on kyllä toimistolla ollut jo parin viikon ajan. Kiitos ja kuulemiin.

Ilmeisesti korvaan kuiskattu "Muista ilmoittaa Anniinalle kun hänen korttinsa on saapunut" on muovautunut matkalla muotoon "En kyllä muista, että kenen vastuulla se on, jos Anniinan kortti saapuu. Ehkä joku siitä muistaa hänelle kertoa". Se on sitä arkipäivän rikkinäistä telefoonia, se.