Jos jotain Helsingissä inhoan, niin busseja. Täällä kuskien sekopäisyys on käsite sinänsä...Istuin joka tapauksessa tänään Pukinmäestä Hakaniemeen aamubussin kyydissä. Unohtaakseni hurjastelevat kuskit, hengenvaaralliset ohitustilanteet ja äkkijarrutukset, vietin hetken Satasen parissa. Ilmaisjakelulehdet, nuo julkisilla matkustavan pääkaupunkiseutulaisen ilo! Journalistiset ansiot ovat mitättömät ja toimituksessa on ymmärretty kuinka viihdyttää matkalaista ilman kustannuksia: lukijat tuottavat sisällön.Viis mistään hyvin toimitetuista kulttuuri- ja viihdesivuista, lähettäkää meille kännykuvia ja tekstareita niin me julkaisemme ne!

Tekstaripalsta lienee Satasen luetuin sivusto, vaikka ei kai sitä kukaan myönnä. Suosikki-tekstarifleimaukseni tähän mennessä on alkujaan mieheltä, joka ei kestä katsella suomalaisnaisten terveyssandaaleita. Hänen tekstarinsa meni jotakuinkin näin: "En kestä katsella suomalaisnaisia, kun ne kulkevat rumissa terveyssandaaleissa. Naiset, pitäkää huolta jaloistanne!" Tilannehan on hurjan dramaattinen, vähemmästäkin ahdistaa. Myönnän olevani tuon miehen kanssa ihan samaa mieltä. Onhan ne instrut tosi mukavat, mut hei kyllä jakkupuvun kanssa voisi käyttää kuitenkin edes vähän sirompia kenkiä. Mutta mediaviestinnällisesti tärkeintä ei ole minun mielipiteeni, vaan se viestitulva, joka julkaistaan Satasen palstalla.

Naiset ovat raivoissaan. Hävytöntä, kun tuolla tavalla parjataan. Ja luonnollisesti lähetetään vastaviestejä miehille: laittakaa te hyvännäköiset kengät jalkaan, te lenkkareissa lampsivat spurgut.

Satasen tekstaripalsta on hulvaton esimerkki suomalaisesta demokratiasta ja "Kyllä kansa tietää"-mentaliteetista ilmoitustaululla, jota ahmitaan salaista nautintoa saaden ja pientä myötähäpeää tuntien. Mediakasvattajan silmin kyse on tuottavuuden logiikan (tyhmiltä valittajilta rahat pois) ja tyydytystä tarjoavasta mediajulkisuudesta osansa haluavien ihmisten (pakko saada sanottua viimeinen sana, ja vielä julkisesti!)hedelmällisestä kohtaamisesta.