Kirjoitettuani jälleen tuntikaupalla tekstiä, alkaa tuotos näyttää eduskunnan julkilausumalle: toteutan sisäänrakennettua byrokatiadiskurssia, joka vie subjektiivisen ilmaisuni ja osallisuuteni julkiseen keskusteluun tasolle, jonka toiminnallisuus ja toimivuus ryhmäkeskeisessä neuvottelussa ovat kyseenalaisia, jopa harmittavan irtileikattuja tosiasiallisista päämääristä. Ymmärrättehän? Minusta irtoaa raivostuttavan epätarkkaa bullia! Tämä on paha tauti.

Välipaloina, noin kerran tunnissa viiden minuutin ajan lueskelen irc-galleriaa tai sooda.comin keskustelupalstaa saadakseni ajatuksiini ilmaa. Luojan kiitos suomalainen alle 18-vuotias ei vielä välitä epätarkoista ilmauksista: runkkaaminen on runkkaamista ja dokaaminen dokaamista. Homotteluista ja huoritteluista puhumattakaan. Kunpa voisin ilmaista asioita yhtä ajattelemattomasti. Voisin kyllä kokeilla, leikkiä hetken tosipuhegeneraattorina olemista:

"Aikuisilla ei ole harmainta haisuakaan siitä, mitä kaikkea teinit puuhaa verkossa. Ne on pihalla kuin lintulaudat ja niihin on sisäänrakennettuna itsepintainen negatiivinen käsitys kaikesta. Kaikki on pornoa ja pillua ja rikoksia ja huumeita, eikä siihen tuo tolkkua mikään ylläpito tahi kansanvalistus. Tuskin mediakasvatuksellakaan saa mitään aikaan, ne sanoo. Ne on kaikki väärässä ja minä tiedän sen. Vanhemmat voisivat joskus kieltää, kehottaa tai edes tutustua siihen mitä ne omat pikkunuppuset siellä verkossa oikein puuhaa. Siinä saattaisi silmä jos toinenkin avautua."

Ja sama BullshitGenerator-Anniina (c) -versiona:

"Herää kysymys mitä aikuinen voi tarjota nuorelle, kun hän tietää itse niin vähän internetistä ja sen sisällöistä. Kysymys vie mediakasvatuksen ytimeen. Internetiin liittyvällä mediakasvatuksella tarkoitetaan keinojen ja välineiden palettia, jolla internetissä liikkuvan ja sen monitasoisia merkityksiä hahmottavan oppijan kasvua voidaan tukea. Jokaisella kasvattajalla on mahdollisuus olla osaltaan muovaamassa ja rakentamassa lapsen mediakielitaitoa verkkomaailman hahmottamiseksi ja ymmärtämiseksi."